sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

BLOGINI ENSIMMÄINEN KIRJOITUS: ARJEN PIENIÄ ILOJA

Tämä on elämäni ensimmäinen blogiteksti. Olen miettinyt blogin aloittamista jo jonkin aikaa, mutta nyt sen siis toteutuan. Olen vielä harjoittelija kirjoittamisessa ja sen tulette varmasti huomaamaan. Nyt kuitenkin ensimmäinen este on ylitetty.

Blogissani käsittelen elämää monelta kantilta. Pohdin elämää, yrittäjyyyttä, järjestötoimintaa ja ihan tavallsita arkea, jota elän.

Voisin kertoa hieman itsestäni kuka on tämän blogin takana. Olen 29- vuotias nainen. Olen koulutukseltani oikeustradenomi. Tykkään musiikista, kauneudesta ja muodista, jonka tulet varmaankin huomaamaan. ;) Minulle tärkeitä asioita ovat myös perhe, ystävät ja terveys. Viimeksi mainitun kanssa on ollut taistelua, sairastan nimittain sairautta, joka hallitsee elämääni kuolemaan saakka, mutta en halua kirjoittaa tätä blogia siksi, että valittaisin kuinka surkeaa elämä on, vaan NIMENOMAAN siksi, että haluan ihmisten tietävän, että sairauden kanssa voi elää täyttä elämää. Käydä töissä,  ja nauttia muutenkin arjen pienistä ilonhetkistä. :)


Elämästä nauttiminen ja arjen pienet ilot ovat meille jokaiselle tärkeitä. Niiden avulla jaksamme eteenpäin. Yritän blogissani kirjoittaa minulle tärkeistä asioista; kuten kauneudesta, muodista ja musiikista sekä elämänmenosta yleensäkin. Se on täynnä ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja. Mutta toivottavasti kuitenkin enemmän ensimmäiseksi mainittua. :) Itse olen oman elämänpolkuni aikana huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee alkaa arvostamaan pieniä onnenhetkiä. Lopuksi tässä vielä runo, jonka olen itse kirjoittanut. Olkoon tämä rohkaisuksi kaikille.

Minä uskallan olla se ihminen, joka olen: keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen, uuden edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen, joskus ratkaisujen edessä pelokas, hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä, ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut. Epäilevä, empivä sitten taas rohkea ja vakaa. Joskus rikkirevitty ja täynnä ristiriitaisuutta, mutta myös yksipuolinen ja naiivi. Vielä paljon muutakin minä olen, jotain mitä en aina osaa kuvailla. Minä uskallan katsoa itseäni, rakastaa itseäni sellaisena kuin olen, ja antaa myös muiden nähdä minut tällaisena! Uskallan olla oma kaunis itseni.